Virvelirumpu - Mistä tietää, mitä kannattaa ostaa?

Perustietoa virvelistä

Virvelirumpu on yksi rumpusetin tärkeimmistä rummuista, soitetaanhan sitä käytännössä koko ajan. Virveli eroaa muista rummuista siinä, että sen alakalvolla on virvelimatto, jonka ansiosta virveli saa sille ominaisen äänen. Ilman virvelimattoa se kuulostaa samalta, kuin mikä tahansa rumpu. Virvelimattoa ohjataan virvelikoneistolla. Tästä lisää tekstin lopussa.

Virvelin ei tarvitse olla samanlainen kuin muu setti. Valintaan vaikuttavat omat tarpeet ja toiveet, ja hieman myös soittamasi musiikkityyli (siitä lisää alempana).

Kun vaihtoehtoja on paljon, valinnanvaikeus iskee helposti. Tässä tekstissä käydään läpi tapoja, joilla voit pohtia millainen rumpu omaan tarkoitukseesi sopii.

1. Halkaisija ja syvyys

Lähdetään liikkeelle rummun ulkonäöstä, koska siitä on helppo jatkaa ja alkaa rajaamaan omaan käyttöön sopivia vaihtoehtoja.

Rummun halkaisija

Perusvirveli on halkaisijaltaan 14 tuumaa (14"). Tämän kokoisen virvelin ostamalla ei voi mennä pieleen.

On olemassa myös pienempiä, halkaisijaltaan 10–13-tuumaisia "efekti"-virveleitä (esim. popcorn-virveli). Pienemmässä rummussa on luonnollisesti korkeampi vire, joten näille rummuille on ominaista tiivis, korkeapitchinen ja leikkaava isku, jossa on lyhyt resonanssi ja tarkka artikulaatio. Koska kalvon pinta-ala on pienempi, rumpu ei soi yhtä voimakkaasti tai syvästi kuin suuremmat virvelit.

Rummun syvyys

• Matala virveli (3"–5") soi kirkkaasti ja leikkaa hyvin miksauksessa. Se reagoi nopeasti, joten se sopii erityisesti funkkiin, jazziin ja hip-hopiin.
• Standardisyvyydet (5"–6,5") ovat monipuolisia ja tasapainoisia, joten niitä käytetään yleisesti popissa ja rockissa.
• Syvät virvelit (7"–10") tuottavat täyteläisemmän ja voimakkaamman äänen, jossa on enemmän sustainia ja bassotaajuuksia. Ne sopivat raskaampaan musiikkiin, kuten rockiin ja metalliin.

2. Rungon materiaalit

Virvelirummut voidaan jakaa materiaalin mukaan karkeasti kolmeen kategoriaan: Puu, metalli ja muut materiaalit.

Puu

• Vaahtera: Tarjoaa lämpimän, täyteläisen ja tasapainoisen soinnin. Suosittu erityisesti studioäänityksissä.
• Koivu: Tuottaa kirkkaan ja jäntevän äänen hyvällä attackilla. Monipuolinen materiaali, joka toimii useissa tyylilajeissa.
• Tammi: Tuottaa syvän ja rikkaan bassovasteen. Raskas materiaali, joka tarjoaa hyvän projektiovoiman.
• Mahonki: Lämmin ja pehmeä sointi, vähemmän yläsävelsarjoja. Sopii erityisesti jazz- ja fusion-tyyleihin.

Puun kerrosyhdistelmät

Puisia virveleitä valmistetaan paljon myös yhdistelmänä, eli käytetään montaa eri puuta yhdessä rummussa. Kerrosyhdistelmät vaihtelevat valmistajittain ja malleittain, mutta muutamia suosittuja yhdistelmiä:

• 100% koivu (Birch): Tyypillisesti 6-9 kerrosta koivuvaneria. Tuottaa kirkkaan, erottuvan äänen hyvällä attackilla.
• 100% vaahtera (Maple): Yleensä 8-10 kerrosta vaahteravaneria. Tarjoaa lämpimän, täyteläisen soinnin.
• Koivu-vaahtera -yhdistelmä: Usein 2-3 kerrosta vaahteravaneria sisäpuolella ja 4-6 kerrosta koivua ulkopuolella. Yhdistää koivun attackin ja vaahteran lämmön.
• Mahonki-poplar -yhdistelmä: Useimmiten 2 kerrosta mahonkia ulko- ja sisäpinnassa, ja 4-6 kerrosta poplaria keskellä. Tarjoaa lämpimän, vintage-henkisen soinnin.
• Koivu-mahonki-koivu: Kolmikerroksinen rakenne, jossa mahonkikerros on koivukerrosten välissä. Antaa tasapainoisen, lämpimän mutta selkeän soundin.

Erikoisempiakin yhdistelmiä on tietysti olemassa, mutta ne eivät ole tämän tekstin kannalta oleellisia, niistä saa lisää tietoa Googlettamalla (tai chätiltä kysymällä).

Metallit

• Messinki: Tuottaa kirkkaan, terävän ja lävistävän äänen. Suosittu rock- ja funk-tyyleissä.
• Alumiini: Kevyt materiaali, joka tuottaa kirkkaan ja erottuvan äänen. Hyvä attack ja keskialueen sointi.
• Pronssi: Lämmin, muhkea sointi, jossa on rikas harmoninen sisältö. Yhdistää puun lämpöä ja metallin terävyyttä.
• Teräs: Erittäin kirkas ja leikkaava ääni. Korkea äänenvoimakkuus ja selkeä attack.

Muut materiaalit

Akryyli/Muovi: Läpikuultavat rummut tuottavat kirkkaan ja räjähtävän äänen, jossa on voimakas attack ja vähemmän sustain-ominaisuuksia.
Hiilikuitu: Moderni materiaali, joka tarjoaa erittäin erottuvan soinnin ja kestävyyden.

DW Design 14"x6,5" Sea Glass Sn. - Akryyli

3. Valmistajat

Kaikki isoimmat rumpubrändit tekevät myös virveleitä. Merkillä ei välttämättä ole muuta väliä kuin se, että kun mieluisa merkki löytyy, sillä haluaa soittaa jatkossakin. Toisaalta joskus jonkun valmistajan virveli vain osuu parhaiten omaan budjettiin ja tarpeeseen.

Tunnettuja valmistajia ovat mm. DW (Drum Workshop), Ludwig, Pearl, Yamaha, Mapex ja Gretsch.

Lisäinfoa tarvitseville: Yksityiskohdat ratkaisevat

Toinen virveli maksaa 200 euroa ja toinen 6000 euroa. Kyseessä on kuitenkin päällisin puolin hyvin samankaltainen instrumentti. Mistä kalliimman rummun hinta muodostuu? Yksinkertaistettuna se johtuu materiaalien ja osien laadusta.

Materiaalit

Materiaaleista puhuttiin hieman jo aiemmin, eli rungon mahdolliset puukerrosyhdistelmät ja muut valinnat vaikuttavat virvelin hintaan. Mitä enemmän, arvokkaampia tai erikoisempia yhdistelmiä tai materiaaleja käytetään, sitä ylemmäs hinta luonnollisesti kipuaa.

Kiristysruuvit

Kiristysruuvit pitävät virvelin kalvon kireänä ja vaikuttavat suoraan virvelin vireeseen. Korkealaatuiset ruuvit, kuten teräksiset tai messinkiset, pitävät virityksen vakaana ja kestävät pitkään. Halvemmissa rummuissa käytetään yleensä heikompilaatuisia kiristysruuveja ja muita metalliosia.

Vanteet

Vanteet ympäröivät virvelin kalvoa ja vaikuttavat siihen, miten virveli soi. Valuvanteet (die-cast) ovat jäykkiä, joten ne pitävät virityksen vakaana ja antavat kuivemman, fokusoidumman soundin sekä napakat rimshotit. Peltivanteet (triple-flanged) taas antavat avoimemman ja kirkkaamman äänen, jossa on enemmän yläsäveliä.

Kalvot

Joskus saattaa tuntua, että onpa vain muuttunut ääni kamalaksi, taitaa olla uuden rummun paikka. Mutta tosiasiassa, usein pelkällä kalvojen vaihdolla saa uudistettua rumpua ja muutettuakin sen ääntä. Ota huomioon, että virvelin yläkalvo voi olla mikä vain, mutta alakalvon on oltava nimenomaan virvelin alakalvoksi tehty kalvo (snare side / snare resonant head), koska se on hyvin hyvin ohut. Jos virvelin alakalvoksi laittaa tavallisen kalvon, virvelimatto ei pääse tekemään hommaansa ja virveli ei kuulosta oikeanlaiselta. Lue lisää kalvoista täältä.

Virvelikoneisto ja virvelimatto

Virvelikoneisto, eli snare strainer, on mekanismi, joka kiristää ja vapauttaa virvelimaton. Laadukas virvelikoneisto toimii tarkasti ja kestävästi, mikä mahdollistaa virvelin räväkän ja terävän äänen. Halvemmat koneistot voivat olla vähemmän tarkkoja ja voivat löystyä käytössä, jolloin soittotuntuma heikkenee ja äänen laatu kärsii. Hyvä koneisto antaa mahdollisuuden säätää virvelin soundia haluamallasi tavalla ja takaa, että se pysyy kunnossa pitkään.

Virvelimatoissa on myös eri määrä lankoja. Vähemmän lankoja (12–16) tuottaa kuivemman, terävämmän ja selkeämmin artikuloivan äänen, joka sopii dynaamisille ja nopeille soiton tyyleille. Enemmän lankoja (20–30) taas tuottaa täyteläisemmän ja rahisevamman äänen, jossa virvelimatto soi pidempään ja herkemmin.

Virvelin kanssa saa myös olla luova!

Virvelin mahtavuus on tietysti siinä, että se kun on oma erillinen instrumenttinsa, on halutessaan mahdollista hankkia vaikka minkälainen rumpu, koko setin ylpeys: Virveli!