ASETTELE RUMPUSETTISI OIKEIN

Rumpusetin asettelu on yksi tärkeimmistä asioista, joita rumpujensoittoa harrastavan täytyy osata. Ei riitä, että setti on vain koottu ja jätetty siihen. Ovatko kaikki rumpusetin osat sinulle parhaalla korkeudella ja etäisyydellä? Asetteluun keskittyminen auttaa sinua välttämään kipuja jatkossa.

Rumpusetin asettelu

Yhtä oikeaa tapaa asettelulle ei ole, koska jokainen löytää soittouransa edetessä itselleen sopivan asettelun. Osa liittyy käytännöllisyyteen ja osa puhtaasti näyttävyyteen. Perussääntö on, että asettelun on oltava ergonominen ja tuettava luonnollisia asentoja ja liikeratoja.

Asia, joka kokoamisessa unohtuu usein, on miksi.

Miksi virveli ja hi-hat ovat sillä korkeudella kuin ne ovat, miten tomit kannattaa laittaa? Miten kokoan rumpusettini, kun olen vasenkätinen? Miksi penkki kannattaa olla tällä korkeudella, miksi on parempi pitää symbaalit tällä korkeudella, kuin jollain toisella?

Vastaus ei ole
"olen nähnyt muiden tekevän niin"
"se nyt vain on siinä missä se on"
"olen tottunut soittamaan näin"

Alla olevasta kuvasta voidaan nähdä useimmiten esiintyvä asettelu. Standardi (5-piece) rumpusetti koostuu näistä osista.

Miten asettelen rumpusetin vasenkätiselle?

Mikäli olet vasenkätinen, voit koota settisi joko näiden ohjeiden mukaisesti, soittaen tällöin kädet auki, eli soittaen hi-hatia vasemmalla ja virveliä oikealla kädellä.

Tämä on hyvä ratkaisu silloin, jos olet valmis tekemään hieman enemmän töitä opettaessasi aivojasi toimimaan hieman luontaista suuntaansa vastaan. Rumpujensoiton harjoittelu vaatii jokatapauksessa harjoittelua, eli et menetä mitään, vaikka kehität heikomman puolesi vahvemman rinnalle. Rumpalilla on parhaassa tapauksessa kaksi vahvempaa kättä ja jalkaa.

Toinen hyöty oikeankätisen setin kokoamisesta on se, että todennäköisesti kaikissa muissa paikoissa, jossa pääset rumpuja soittamaan, setti on oikeakätiselle aseteltu. Sinulla ei välttämättä ole aikaa tai mahdollisuutta alkaa purkamaan ja kasaamaan settiä uudestaan, joten helpommalla pääset, jos olet opetellut soittamaan samoin päin, kuin valtaosa rumpaleista.

Jos ohjeiden mukainen asettelu tuntuu vaikealta, etkä halua opetella esimerkiksi bassorummun soittoa heikommalla jalallasi, voit myös koota settisi peilikuvaksi näistä ohjeista. Tällöin hi-hat on settisi oikealla puolella ja pienempi pikku-tom bassorummun päällä oikealla puolella.


Aloitetaan rumpusetin asettelu rumpupenkistä

Järkevät aloituspisteet rumpusetin kokoamisessa ovat rumpupenkki, bassorumpu ja virveli.

Vaikka toisin luulisi, penkki ja bassorumpu määrittävät käytännössä koko setin asetteluun. Ne on siksi järkevää säätää ensin. Alussa saattaa tuntua, että penkki ei ole tärkeä ja se voi olla mikä penkki vain. Tämä ei pidä paikkaansa. Rumpujensoitto on istumatyötä, joten hyvä penkki on todella tärkeä.

Penkin asettelussa tärkein seikka on korkeus. Soittajan jalkojen kuuluisi olla jonkin verran yli 90 asteen kulmassa tai vähintään vaakatasossa. Tällöin jalkojen ollessa pedaaleilla soittajalla on luonnollinen asento ja jalat saavat voimaa lyönteihin luonnollisesti, lantion tai jalan lihaksia ylimääräisesti kuormittamatta.

Vertaa näitä kahta kuvaa. Eli osta mahdollisimman pian oikea rumpupenkki.


Bassorumpu ( bassdrum )

Bassorumpu on hyvä asettaa paikalleen heti kun penkki on asetettu sopivalle korkeudelle.

Aseta bassorumpu oikean jalkasi eteen oikeakätistä settiä kootessa.

Muistutuksena, vasemmanpuoleiselle soittajalle bassorumpu asetetaan vasemman jalan eteen. Varmista, että bassorumpu ja sen pedaali tulevat sen verran kauas, että nilkkasi on polvea edempänä, tai vähintään samassa linjassa.

Vasen jalkasi tulee lopulta hi-hatin pedaalille tai tuplapedaalille.


Virveli ( snare drum )

Kun rumpupenkki on asetettu, on luontevaa siirtyä virveliin.

Virveli asetetaan jalkojen väliin. Sen ei tarvitse olla ihan rumpalin sylissä, vaan se voi olla aavistuksen kauempana.

Virvelin voi asettaa vaakasuoraan, tai jotkut asettavat sen myös hieman kallelleen soittajaan päin. Virvelin korkeuden perussääntö on, että se on noin vyön korkeudella. Korkeussäätö on kuitenkin mielipideasia, monenlaisia korkeuksia löytyy. Etsi itsellesi paras vahtoehto.

Tärkeintä on, että se ei ole niin matalalla, että lyöt itseäsi jalkaan soittaessasi. Usko kun sanon, se on hyvin mahdollista.


Tomit (high-tom, mid-tom, floor tom)

Seuraavaksi siirrytään tomien asetteluun. Pikkutomit olisi hyvä asetella mahdollisimman alas ja vaakasuoraan. Lattiatom on yleensä soittajan oikealla puolella, samalla korkeudella virvelin kanssa.

Etenkin akustisissa seteissä ison eron asettelun mahdollisuuksiin tekee bassorummun koko ja tomien syvyys.

Jo settiä valitessa tulee ottaa huomioon soittajan koko. Lapselle settiä ostaessa bassorumpu voi olla hyvin 16 tai 18 tuumaa, muutoin 20 ja 22 ovat standardi.

Syvät tomit eivät anna lyhyelle soittajalle mahdollisuutta asettaa tomeja ideaaliin kulmaan, vaan ne tulee helposti aseteltua "mikkihiirenkorviksi" liian pystyyn ja kohti rumpalia. Vanhoissa ( + - 80 luvun seteissä ) on monesti syvemmät tomit. Kannattaa kiinnittää tähän huomiota, jos settiä ollaan ostamassa lyhyelle soittajalle.

Miksi tomien asettaminen pystyyn, kohti rumpalia on väärin?

Etenkin sähkörummuilla virheitä tulee helposti, koska samanlainen ääni syntyy eri kohtiin lyödessä ja itse rummut kootaan  ohjeessakin tavallaan tähän asentoon.

Akustiseen settiin siirtyessä tomit tulee helposti aseteltua totuttuun tapaan, mutta akustisessa setissä tämä tappaa iskun ja ranteen ollessa luonnollisessa lyöntiasennosta kapula vain sipaisee rummun kalvoa.

Tämä on huono asia siksi, että ranne taittuu soittaessa tarpeettoman paljon, eikä soitto ole silloin niin ergonomista, kuin se voisi olla. Lyötäessä tomeihin kapulan tulisi olla enemmänkin käsivarren jatke, eli ranteen on päästävä taittamaan kapulaa käsivarren suuntaiseti. Ranteen asento on tärkeää tarkistaa omassa soitossa sekä tarvittaessa korjata asettelua ja itse lyöntiä.

Katso erot näissä kahdessa kuvassa:


Hi-hat ja muut symbaalit ( hi-hat, crash, ride )

Edellä mainitut pointit oikeasta lyöntitekniikasta ja ranteen asennosta pätevät myös symbaaleihin. Hyvänä lähtökohtana on se, että symbaalit ovat riittävän lähellä, että soittajan ei tarvitse kurotella niihin, sekä riittävän matalalla, jotta soitto on mahdollisimman helppoa ja luontevaa.

Hi-hat asetetaan standardisetissä soittajan vasemmalle puolelle ja kuten aiemmin sanoin, vasenkätistä settiä rakentaessa hi-hat tulee peilikuvaksi, soittajan oikealle puolelle. Kuten virvelissä, hi-hatin asettelussa keskeisin on korkeus. Hi-hat ei saa olla liian matalalla, jotta hi-hatin ja virvelin väliin jää tarpeeksi tilaa. Hi-hatin ei myöskään tarvitse olla tavattoman korkealla, silloin matka virvelille ja takaisin hi-hatille on tarpeettoman pitkä. Varsinkin punk-rumpalit asettavat hi-hatin monesti todella korkealle, mutta lähinnä ulkonäkösyistä.

Hi-hat olisi hyvä asettaa siten, että pedaali on siinä, missä vasen jalkasi luonnollisesti haluaisi olla.

Symbaaleiden asettelu on rumpusetin eniten elävä ja muuttuva osa. Voit laittaa loput rummut käytännössä aivan mielesi mukaan.

Kertaus: tärkeimmät pointit settiä kootessa

Penkki: Jalat hieman yli 90 asteen, penkki vähintään sen verran korkealla, että polvet ovat alempana, kuin lantio

Bassorumpu: Oikean jalan edessä, tarpeeksi kaukana, jotta nilkka on polvea edempänä

Virveli: Jalkojen väliin. Muista kiinnittää huomiota lyöntiasentoon ja säädä korkeus penkin korkeuden mukaan

Tomit: Mahdollisimman vaakasuoraan. Lattiatomi on hyvä olla virvelin kanssa samalla tasolla

Hi-hat: Soittajasta katsoen vasemmalle virvelin viereen. Kiinnitä huomiota korkeuttaan

Symbaalit: Melko vaakasuoraan helposti ulottuville, jotta lyönnit onnistuvat luonnollisesti


Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua rumpusetin kokoamiseen etenkin, jos olet aloittelija. Palaa tarvittaessa uudelleen näihin pointteihin seuraavan kerran setin taakse istuessasi!

Setin kääntely ja vääntely kuuluu rumpalin arkeen siinä missä jatkuva uusien tavaroiden hamstraaminekin. (GAS = Gear Aquisition Syndrome). Pidä hauskaa ja etsi itsellesi parasta ratkaisua!


Lue seuraavaksi

rumpujen viritys